Käsityöläisten Jyväskylä
Nuori Jyväskylä muodostuu
Nuori Jyväskylä muodostui leimallisesti kauppiaiden ja käsityöläisten kaupungiksi. Jo Jyväskylän kappelikirkonkylässä harjoitti ammattiaan usea käsityöläinen, muun muassa hattumaakari Eric Fagerlund, kultaseppä Gustaf Weckman sekä värjäri Fredrik Grek. Tieto “elätyskeinon vapauden” omaavan uuden kaupungin perustamisesta levisi kaikkialle. Ensimmäisten kaupunkiin muuttaneiden joukossa olikin vankka edustus käsityöläisiä muualta Suomesta. Ammatinharjoittamista varten kaupungin käsityöläisten tuli hakea porvarioikeutta, ja hakijan tuli olla “hyväsoimainen ja harjoituksensa taitava”. Jyväskylässä käsityöläiset muodostivat porvariksi hyväksyttyjen joukossa enemmistön.
Kolmivaiheinen polku käsityölaiseksi
Käsityöläisten ammatillinen polku oli kolmivaiheinen. Ura alkoi usein oppilasajasta, jossa oppipoika sitoutui mestarin apulaiseksi yleensä neljän vuoden ajaksi. Tämän jälkeen saattoi alkaa niin kutsuttu kisälliaika. Tyypillistä oli, että kisällinäytteen perässä lähdettiin Jyväskylästä vuosiksi ensin Kuopioon, sitten Ouluun ja jopa haluttuun Pietariin. Mestarin pätevyyden saavuttamisen jälkeen edessä oli usein paluu omaan kotikaupunkiin ammattia harjoittamaan, mikä ei aina ollut helppoa. Kaupungissa jo asuvat kollegat eivät välttämättä katsoneet uutta kilpailijaa suopeasti, ja kaupunkilaisen käsityöläismestarin asema saattoi olla monien valituskierrosten takana – jos irtosi loppupeleissä lainkaan.
Käsityöläisten elämää
Teollinen esineiden tuotanto oli vasta haavekuvaa, ja koneellinen massatuotanto oli 1800-luvulla tuiki tuntematon käsite. Tämä teki paikallisen käsityöosaamisen tärkeäksi. Ammattinsa osaavat käsityöläiset tekivät parhaansa palvellakseen kasvavan pikkukaupungin ja sen ympäristön tarpeita. Jyväskyläläisissä käsityöläiskodeissa ei yleensä eletty kovin suureellisesti. Useilla mestareilla oli suuri perhe, ja elämä oli vaatimatonta. Oli perheitä, joilla oli verstaan lisäksi vain yksi huone. Siinä asuttiin, nukuttiin ja syötiin. Keskitason käsityöläiskodissa oli verstaan lisäksi sali, makuukamari ja keittiö. Joissain kodeissa sisustus saattoi noudattaa ajan säätyläismallia, joskin hieman vaatimattomampaa sellaista.
Jyväskylän uusi aikakausi
Käsityöammatin koneellistuminen ja verstaiden muuttuminen tehdasyrityksiksi toi uuden aikakauden myös Jyväskylään. Monet käsityöläiset luopuivat ammatistaan. Muun muassa tuottavampi kauppiaan ammatti houkutti käsityöläisten poikia. Jyväskyläläiset käsityöläiset käyttivät hyväkseen myös kaupungin tarjoamaa koulutusmahdollisuutta, ja erityisesti Suomen papisto ja opettajisto on kasvattanut jäsenistöään Jyväskylän käsityöläissuvuista. Kaiken kaikkiaan käsityöläisyyden perinne on ollut ja on Jyväskylässä varsin vahvaa. Tämä punainen lanka näkyy kautta linjan kaupungin historiassa, ja kaupunki onkin mitä suurimmassa määrin myös käsityöläisten kaupunki.
