Jyväskylä 1800-luvulla

Kaupunki kirkonkylään

Jyväskylän kaupunki perustettiin vuonna 1837 Harjun ja Jyväsjärven väliin. Perustamisen keskeisenä syynä oli pyrkimys tukea alueen markkinaelämää. Kaupankäyntiä ja elinkeinojen harjoittamista rajoitettiin Suomessa voimakkaasti aina 1800-luvun alun vuosikymmeniin saakka, ja kauppaa sai käydä vain kaupungeissa.

Jyväskylän kappelikirkonkylä oli jo ennen kaupungin perustamista mainio markkinapaikka ja teiden risteysalue, joten aivan perusteettomasti ei kaupunkihankkeeseen ryhdytty. Myös seutukunnan hyvät vesi- ja kulkureitit, keskeinen asema, metsät, otolliset viljelysmaat sekä oletus siitä, että maa kätkee sisäänsä rautamalmia, antoivat lisää puhtia kaupungin perustamiselle, jota oli väläytelty jo pitkin 1700-lukua.

Jyväskylän alkutaival oli varsin vaatimaton. Kuvaava oli valtalehti Suomettaressa noin viisitoista vuotta kaupungin perustamisen jälkeen kirjoitettu huudahdus: “Jyväskylä! Kaupunkiko sekin on?” Jyväskylä kuitenkin erottui ruutuasemakaavoineen aikaisemmasta kirkonkylästä, jonka aikana maisemaa halkoi vain yksi pääkatu.

Kasvava kaupunkimiljöö

Kahdessa vuosikymmenessä Jyväskylä kasvoi ulos lapsen kengistään. Ruutuasemakaavan tontit myytiin loppuun vuoteen 1863 mennessä, väkiluvun kasvun huimat huiput tasaantuivat ja kaupungin hallintorakennekin vakiintui. Jyväskylä miellettiin nyt täysivaltaiseksi kaupungiksi, muiden Suomen kaupunkien joukkoon. Lehdistönkin vuonna 1859 Papperslyktan-lehdessä maalaama kuva Jyväskylästä saa uudenlaista kaikupohjaa:

”Käsityöläisten kylttejä loistelee seinissä joukoittain. Kaupungin tori on niin tilava ja suuri, että sellaista ei löydy muualta kuin Porvoosta. Tuskin olin päässyt huoneeni rauhaan majatalossa, kun muuan posetiivi antoi kuulua äänensä ikkunan alla. Mitään pariisilaisempaa ei voitane pyytää.”

Ajankuvaa 1800-luvun lopun Jyväskylässä

Elämä 1800-luvun lopun Jyväskylässä täytti ajan kaupunkielämän tunnusmerkit. Kaupunki tarjosi asukkailleen työn ja toimeentulon ohella monenlaisia vapaa-ajan rientoja, ja varsinkin opiskelijat hakivat arkisen aherruksensa vastapainoksi erilaisia huvituksia. Osa opiskelijoiden vapaa-ajan aktiviteeteista oli liikuntapainotteisia ja tiukasti kouluyhteisön omien normien värittämää, mutta etenkin varttuneempien opiskelijoiden vapaampi iltaelämä herätti välillä paheksuntaa kaupungin vakavaraisen porvarisväen piirissä.

Työntäyteiseen eloon kaupungissa toi lisämaustetta torielämä, jonka tarpeita varten rakennettiin vuonna 1848 torin laidalle, nykyisen kaupungintalon kohdalle 10 kiinteätä puotia. Tori keräsi viikoittain väkeä Jyväskylää ympäröiviltä alueilta. Myös laivaliikenteen käynnistyminen vilkastutti kaupunkia. Alkuperäiseen asemakaavaan oli rantaan merkitty makasiinitontteja, ja muutenkin oli asennoiduttu siihen, että Jyväskylän kaupan ja liikenteen asemaa vahvistaa toimiva laivaliikenne. Kesän 1840 alussa kaupungin valmistuneet laiturityöt ja Äijälänsalmen perkaus mahdollistivat viimein laivayhteyden kaupunkiin. Alkoi laivaliikenteen loistokausi Jyväskylässä. Jyväskylän asema koulu- ja kulttuurikaupunkina sekä kasvavan teollisuuden kaupunkina alkoi vähitellen hahmottua siihen muotoon, jollaisena me sen tänäänkin miellämme.