Pihan rakennukset

Synnytyslaitos 1897

Seppä Herman Toivola osti Läntisen poikkikadun ja Rantakadun (nyk. Cygnaeuksenkatu ja Hannikaisenkatu) kulmauksessa sijainneen tontin vuonna 1891. Pihapiiri ja sen asukkaat olivat tuttuja jo vuodelta 1880, jolloin hän oli vuokrannut itselleen asunnon silloiselta tontin omistajalta laivuri Johan Sparvinilta.

Tontti sai varsinaisen päärakennuksen vuonna 1897, jolloin Herman Toivolan rakennuttama ja jyväskyläläisen Oskari Toikan suunnittelema asuinrakennus valmistui Läntisen poikkikadun (nyk. Cygnaeuksenkatu) varteen. Rakennus oli omana aikanaan uudenaikainen sekä ulkoasultaan että rakennustekniikaltaan. Yläkerrassa oli kaksi asuntoa ja alakerrassa pieni kauppahuone, kamari, keittiö ja pesutupa.

Pitkäaikaisen vuokralaisen rakennus sai vuonna 1899 kaupungin yksityisestä synnytyslaitoksesta. Nykyisen Kauppakatu 31:n osoitteessa sijainnut edellinen synnytyslaitos tuhoutui tulipalossa vuonna 1899.

Aktiivinen vapaapalokuntalainen ja kaupunkilaisten olojen puolestapuhuja Herman Toivola antoi uudehkosta talostaan tilat synnytyslaitoksen tarpeisiin. Talon asukkaiksi tulivat myös kätilöt, synnytyslaitoksen palvelijat ja pesijä. Synnytyslaitoksen toiminta helpottui huomattavasti, kun tontille asennettiin sähkövalot vuonna 1903 ja vesijohto 1910. Synnytyslaitos toimi aktiivisesti vuoteen 1919 saakka.

Sepänpaja 1890

Seppä Herman Toivolan suunnittelema paja rakennettiin vuonna 1890. Pajassa oli maalattia ja varustukseen kuului tietysti ahjo. Paja rakennettiin tiilestä, ja sen puinen välikatto suojattiin asfalttihuovalla. Jo heti vuonna 1891 Herman Toivola piirsi pajalleen laajennusosan, johon kuului kolme asuinhuonetta tulisijoineen.

Tulipaloriski oli sepän tontilla otettu tarkoin huomioon. Innokkaana vapaapalokuntalaisena Herman Toivola varusti pihapiirinsä erinomaisella palokalustolla. Tontilla oli kaksi palohakaa, kaksi sankoa sekä neljät tikapuut. Käytettävissä oli myös Toivolan pajassa valmistettu kannettava paloruisku, joka ”minuutissa viskaa vähintään 21 litraa vettä”.

Sparvinin talo 1861

Vuosina 2016–2017 peruskorjatun Sparvinin talon on rakennuttanut kirvesmies Anders Sparvinin leski Maria Sparvin vuonna 1861. Rakennus on Jyväskylän keskustan vanhin alkuperäisellä paikalla sijaitseva asuintalo.

Nykyinen Toivolan vanhan pihan tontti oli kuulunut Anders Sparvinille vuodesta 1844 lähtien, mutta siirtyi tämän kuoleman jälkeen Maria-lesken nimiin. Kirvesmies, sittemmin laivurina ja kauppiaana toiminut Anders Sparvinin poika Johan lunasti tontin omistukseensa äidiltään 1860-luvun alussa.

Sparvinin talo maalattiin pian valmistumisen jälkeen itsekeitetyllä punamultamaalilla. Kamareissa lämmönlähteinä olivat kaakeliuunit ja keittiössä liesi. Talon katteena käytettiin määräysten mukaisesti lautoja.

Tontin seuraavan omistajan, Johan Sparvinin vävyn Herman Toivolan aikana vuonna 1892 asuinrakennus korjattiin perinpohjaisesti. Aiemmin vuoraamaton talo sai ajanmukaisen lautaverhoilun ja maalattiin öljymaalilla. Vanhat kuusiruutuiset ikkunat säilytettiin, ja vuonna 1874 pärekatoksi muutettu katto sai asfalttihuovan.

Johan Sparvin rakensi vuonna 1863 keskelle tonttia myös toisen pienen asuinrakennuksen, joka purettiin vuonna 1893. Sparvinin aikana asuttavassa kunnossa oli myös tontin vanhin vuonna 1840 rakennettu pieni hirsinen asuinrakennus. Se sai olla paikallaan Cygnaeuksenkadun varrella aina 1910-luvulle asti.

Kuparisepän talo 1842

Kuparisepän talo on sijainnut osoitteessa Vaasankatu 27. Sen rakennutti suutari Samuel Lindqvist vuonna 1842. Myöhemmin omistajana oli kupariseppä Carl Erik Sjöblom, joka laajensi taloa vuonna 1850. Vuonna 1893 talon osti postiljooni Otto Wilhelm Helenius, jonka suvussa talo säilyi aina siihen saakka, kunnes se purettiin vuonna 1953.

Talossa riitti menneinä aikoina vilskettä. Sopu antoi sijaa kuparisepän monilapsiselle perheelle,

kisällille, oppipojalle, hyyryläiselle ja talossa vierailleille asiakkaille. Kuparisepän taloon on sisustettu kuparisepän keittiö, kamari ja sali, lukkarinlesken kamari ja Suutari Otto Kuukkaisen verstas ja kamari.

Vanha Pappila 1928

Jyväskylän pappila valmistui kirkon läheisyyteen Vapaudenkadun varrelle vuonna 1928. Pappilaan rakennettiin kirkkoherran, virallisen apulaisen, diakonissan ja talonmiehen asuntojen lisäksi seurakunnan kanslia- ja kokoontumistiloja palvelemaan monipuolistuvaa ja kasvavaa seurakunnan toimintaa. Pappilan rakennushanke pantiin vireille vuonna 1926. Pappilan piirustusehdotukset pyydettiin Kauno S. Kallion lisäksi myös Jyväskylässä toimineelta Alvar Aallolta, mutta kirkkovaltuusto valitsi Kallion ehdotuksen. 1900-luvun alkupuolella pappilat muuttuivat rakennusryhmistä yksittäisiksi rakennuksiksi tai ne tehtiin kaupungeissa seurakunnan muiden tilojen yhteyteen esimerkiksi osaksi seurakuntataloa. Haluttu asumistapa oli kaupunkitalo mukavuuksineen. Jyväskylän pappila on ensimmäisiä kaupunkipappiloita, mutta samalla se edustaa myös kirkollisen virkatalorakentamisen vuosisataisia perinteitä.

Pappilan suunnitellut helsinkiläinen arkkitehti Kauno S. Kallio on ollut kansallisesti tunnettu erityisesti kirkollisen rakennusten suunnittelijana. Tyylillisesti rakennuksen vaikutteet tulevat Tanskan ja Keski-Euroopan vanhojen hansakaupunkien kivisistä kaupunkitaloista. Julkisivujen yksinkertainen, symmetriaan pyrkivä sommittelu on klassistista tyyliltään. Julkisivut ovat slammattua tiiltä, sokkelit hakattua luonnonkiveä ja massiivinen taitekatto tiilipintainen. Koristeaiheina ovat räystään alla tiiliset hammaslistat ja pääsisäänkäynnin kapea pelkistetty frontoni sekä pihan puolen terassi ja vilpolarakenteet. Ulko-ovet ovat massiivisia koristeveistettyjä tammiovia. Pappilan massiivitiilimuureja ja teräsbetonirakenteita yhdistävä rakennustekniikka on rakennusajankohdalle tyypillinen.

Pappilan sisätilojen suunnittelussa ja toteutuksessa pyrittiin edustaviin seurakunnan kokoontumistiloihin sekä kirkkoherran asuntoon. Rakennuksen katto- ja koristemaalaukset ovat taiteilija Urho Lehtisen käsialaa, samoin kappelin lasimaalaus.